torstai 23. kesäkuuta 2011

Partsi-istutukset

Kaikki kasvaa. Jussinakin.

Muistatteko vielä parvekkeeni ja siellä olevat rehut? Ai ette? No ei se mitään, siellä se silti on vaikkette niihin uskoisikaan. Alla vanhoja kuvia parvekeistutuksista viikkojen takaa mitkä olen kokoajan meinannut "ihan just" laittaa tänne siihen kuitenkaan pystymättä. No nyt tulis kuvatykitystä oikein kunnolla.


Herneiden ja tomaattien päällä oli jonkin aikaa hyttysverkko torjumassa Amandaa, mutta koska tuota tuholaista ei tarvinnutkaan torjua, revin verkon suikaleiksi ja kiinnittelin metallihyllykköön ristiin rastiin herneelle kiipeilyalustaksi.


Muistatteko vielä vanhan eteisen kokovartalopeilin? Tai siis sen jäännökset? Ai ette? No, rikki se silti vielä on vaikkette siihen uskoisikaan.


Säästin palaset, reunustin ne mustalla jeesusteipillä ja laitoin parvekkeelle heijastamaan istutuksille extravaloa. Rehuihin kun hyvänä päivänä paistaa aurinko suoraan ehkä vain tunnin, ja koko parvekkeelle paistaa vain aamuysistä kahteentoista. Mutta eipä tuo suoran valon puute ole näyttänyt haittaavan yhtään kasvua. Salaatit ainakin tykkää varjosta.


Etualalla olevat basilikat eivät kovin suuriksi ole missään vaiheessa päässeetkään kun olen ne jo nyhtänyt ruokiin. :) Hätä, hätä, hätä, ei jaksa odottaa.


Herneiden versoja tuli nyhdettyä salaatin joukkoon ehkä hieman liian usein kun koko hernemaa on harventunut niin pieneksi... (Muttakun ne oli niin hyviä!)


Jee, satoa! Vaikkakin vielä pientä. (...muista antaa olla rauhassa ja anna kasvaa vielä vähän isommaksi...)


Tältä tämä nyt juuri tänään näyttää. Ylähyllyllä olevat isoimmat salaatit on kaupasta ostettuja ruukkusalaatteja mitkä olen laittanut ruukkuihin kasvamaan lisää ekaan salaattiin nyhtämisen jälkeen. Siemenestä kasvatetut ylähyllyllä taaempana vielä vähän pikkuruisempina.

Aina kun menen parvekkeelle, seuraa Amanda mua uskollisesti perässä. Se tietää kyllä että parvekkeen toisessa päässä on jotain hyvää, mutta on kenties todennut että sinne on turhan riskialtista yrittää hypätä ja tunkea itseään kukkaruukkujen sekaan multaa kaivelemaan. Sen sijaan se paukauttaa ilmoille korkean MIJAAAAUUUN! selkäni takana tarkoittaen: "Anna nyt jo sitä rucolaa!" Kyllä, Amanda tykkää rucolasta. Se ei ainoastaan leiki sillä, vaan syö joka ainoan lehden minkä sille annan. :D Rucolamirri, vaikkette sitä uskoisikaan.

Uskomatonta jussia, pitäkää pää selvänä tai vaihtoehtoisesti jalat kuivalla maalla.

3 kommenttia:

  1. Minen muista mittää... mutta senhän sinä jo tiesitkin entuudestaan... :D

    VastaaPoista
  2. "siellä se silti on vaikkette uskoisikaan"

    Vanha viidakon arvoitus:

    Lakkaako parvekepuutarha olemasta, jos kukaan ei käy parvekkeella kastelemassa sitä?

    Pää kuivana ja jalat selvillä.

    VastaaPoista

Kyllä sunkin jutut tänne mahtuu, liitty ne sitten kirjoitukseen tai ei, ni anna mennä vaan! :)