keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Voi kissanpäiviä!


On vähän lämmin. Kissojen mielestä parvekkeella on juuri nyt sopivaa niin ettei tarvitse kokoajan palella. (Arvelen että siellä on jotain 40-50 astetta niinkuin aiempinakin kuumina päivinä, en tiedä tarkkaan koska mittarin piuha on vihdoin ja viimein mennyt rikkikatkipoikki partsin oven välissä.)


Kesäinen, ohut mekko on kyllä ainut oikea vaate näille ilmoille. Ei mitään liian tiukkaa tai kaksiosaista missä nafti vyötärö estäisi jätskin äärettömyyksiin yltävän ahmimisen. Litratolkulla. Tämä on se toinen vaate mahdollisuuksien torilta. (Ainiin, mulle on tullut yksi lukija lisää jolle mun pitää lupaukseni mukaisesti kai nyt väkertää rakkausruno. Hmmm... rakkausruno kissalle, tän ei pitäis olla vaikeeta...)


Eikö olekin oikein kesäinen kuosi? (No ei oikeastaan ole, tämä oli sarkasmia, mutta kuosin talvisuudesta huolimatta tämänkin on kesämekko.) Nitro Babesta vuoden... vai olisiko ollut kahden vuoden takaa. En muista. Aika kulkee niin... samallailla aina. Ja silmiään kun räpäyttää niin kuukausi jos toinenkin on vierähtänyt. Tähän mekkoon tarvittais barbieta isoine tisseineen, mutta koska mekko on mun, on pärjättävä sillä mitä on. Muokataan, muokataan. Mekkoa, ei mua. :)


Ystävältä sain aivan ihanan mekon mitä ihailin joskus tämän laittaessa vaatteen kirppikselle myyntiin. Sanoin että ostan sen jos ei mene muuten kaupaksi. Ei mennyt. Unohdin kokonaan asian kunnes vähän aikaa sitten sain ystävältäni muistutuksen ja mekko on nyt sovitusnuken päällä odottamassa korjausta. Aivan ihana kangas ja värit. Vaikken pidäkään turkoosin ja ruskean yhdistelmästä, niin tässä ne muodostavat kuitenkin oikein toimivan kokonaisuuden. Valitettavasti en oikein täytä mekon yläosaa luonnostaan riittävästi, joten laskostelin sen istuvammaksi. Toivon että mekko menee vielä päälle korjauksen jälkeenkin. Siinä kun ei ole lainkaan vetoketjua takana eikä kangas ole myöskään venyvää. Eli tästä lisää myöhemmin. :) (Aina on se, myöhemmin.)


Huulipaita valmistui. Alunperin tämä oli vain kaksiosainen lepakkosiipinen L-kokoa oleva liehutin. (Miksi ihmeessä joku ostaa L-kokoa, niin epäsopivaa kuin vain voi olla? No kun ei ollut muita ja sai halvalla... 5€... Älkää kivittäkö mua...) Kavensin sivuilta, reippaasti, lisäksi tein kaksi muotolaskosta eteen ja kolme taakse. Kavensinkin sitten monta monituista kertaa ennenkuin olin tyytyväinen. Ja tällainen siitä nyt sitten tuli.



Tänään on ollut jotenkin äärettömän laiska päivä. En jaksanut mennä helpolle ja kevyelle tunnille vartin yli kympiksi, en myöskään viitsinyt vaivautua venyttelytunnille vartin yli yhdeksitoista. Vaikka olin alunperin suunnitellut meneväni molemmille. On vain niin tavattoman saamaton olo ja mikään ei huvita.

Tuntien sijaan ajattelin ruuan päälle käydä pyörähtämässä jätskillä tammelan torilla ihmettelemässä ihmisten myytävänä olevia rojuja & rääsyjä. Pitäisiköhän jättää kaikki muut rahat kotiin paitsi jäderaha? :D (...mulla on jo vaatteita tarpeeksi...)

2 kommenttia:

  1. "Aika kulkee niin... samallailla aina."

    Sää sen sanoit.

    "Ja silmiään kun räpäyttää niin kuukausi jos toinenkin on vierähtänyt."

    Se onkin sitten aikamoinen silmän räpäytys... 8-o

    Kiva turkoosi, vitsi mikä ilme kissalla, en aluksi tajunnut ollenkaan tuota ensimmäisen mekon kuvaa, katsoin vain, että mikä luru kangas tuo.

    Vähän lämmintä päivänjatkoa.

    VastaaPoista
  2. Jos jotain tehdään niin se tehdään sitten kunnolla ja niin että tuntuu. Silmien räpäyttäminenkin.

    Amandan ilme on nykyisin aina tollanen. Pelokas ilme mikä on muuttunut tarkkaavaiseksi. Intensiivistä tuijaamista.

    Luru kangas! :D Haaska. :)

    VastaaPoista

Kyllä sunkin jutut tänne mahtuu, liitty ne sitten kirjoitukseen tai ei, ni anna mennä vaan! :)