tiistai 26. heinäkuuta 2011

Kuolema kävi kylässä

Kuolemalla on valitettavan usein jonkun mielenvikaisen ihmisen kasvot. Mielestäni tämänkäänkertainen sosiopaatti ei ansaitse sitä julkisuutta minkä on teoillaan saanut.

En ole kaivanut netin syövereistä esiin 1500 sivuista manifestia.
En ole katsellut murhaajan julistusvideota tai etsinyt muitakaan murhaajasta kertovia sivuja.
En ole lukenut murhaajan isän kommentteja. (Valitettavasti otsikoita on mahdotonta välttää.)
En halua kuunnella sitä miten joidenkin mielestä se ja se taho on toiminut täysin väärin, liian hitaasti tai miten syyllisiä on muka vähän siellä sun täällä. (Jokatapauksessa aina kuitenkin enemmän siellä kuin täällä.)
En halua lukea sanaakaan niistä poliitikoista jotka vakuuttavat olevansa täysin tietämättömiä ja syyttömiä jonkun mielenvikaisen ajatusmaailmaan ja sen muotoutumiseen. (Mistä näitä innokkaita lypsää asiaa joka kantilta oikein löytyy?)
En edelleenkään osta iltalehteä, -sanomia tai mitään muutakaan sellaista läpyskää mistä varmastikin jossain vaiheessa löytyy murhaajan koko elämäntarina: syyt, seuraukset ja selitykset.

Murhaaja ei ansaitse julkisuutta.
Myöskään murhaajan motiivit ja muut julistukset eivät ansaitse suurta yleisöä. (Valitettavasti niitä ei verkosta pois saa, jokaisen oma päätös on se lukeeko ne tai levittääkö edelleen.)
Vihamielisten puheidensa puolustajat ja viattomuuttaan toistelevat saarnaajat eivät myöskään ansaitse yhtään enempää aikaa julkisuudessa.

Murhaaja itse ansaitsee vain totaalisen unohduksen. (Kansalaisoikeuksien menetyskin olisi mielestäni oikeudenmukaista, mutta sivistysvaltioilla voi olla poikkipuolinen sanansa sanottavana tästä.)
Paras rangaistus murhaajalle on se että julkisuus ei pidä murhaajaa yksilönä vaan mielipuolena, numerona jonka sanoilla, mielipiteillä, ulkonäöllä tai nimellä ei ole mitään merkitystä.

Historiassa on jo aivan riittävästi murhaajien kuvia, tarinoita ja käsittämättömiä sepustuksia. Sinne ei kaivata enää sekopäiden jalanjälkiä vaan niiden jotka ovat eläneet pelastaakseen muita. Niiden jotka elävät ja antavat toisten elää. Ja niiden yksittäisten ihmisten, ei pelkkien numeroiden, jotka olisivat voineet vielä elää jos kuolema ei olisi juuri sinä päivänä tullut kylään.

6 kommenttia:

  1. Medialla on paha tapa mennä äärimmäisyyksiin aina kun jotakin tämän sorttista tapahtuu. Miettimättä sen kummemmin seurauksia yms.

    Pahin juttu, jonka asian yhteydessä kuulin oli se, kun Norjalaiset lehti-ihmiset olivat soitelleet saarella olevien nuorten kännyköihin juurikin silloin, kun he yrittivät henkensä edestä paeta kajahtanutta tappajaa.... Huh huh, mitä touhua...

    VastaaPoista
  2. Toimittajat toimivat uutisen alkuunpanijana ja sen levittäjinä. Kuulostaapas hyvälle. :( Näinhän uutisia riittää ja riittää vaan kun niistä kirjoittavat myös aiheuttavat ne.

    VastaaPoista
  3. Hyvin ajateltu. Myös ja tavallaan varsinkin tuo viimeinen kappale. Kiitos siitä ajatuksesta.

    Tuosta julkisuudesta ja unohduksesta, lues (jos kiinnostaa) vähän samaa asiaa pohtiva juttu täällä:
    http://filosofianpuutarha.blogspot.com/2011/07/lain-takana-oikeuden-puolella.html

    VastaaPoista
  4. Aika hyvin kyllä pohdittu ja kirjoitettu. Paremmin käsitelty kuin oma aivopier... riiheni ulostuotettu versio.

    Aikalailla samoilla linjoilla meen tuon tekstin kanssa. Ärsyttää se miten negatiiviset asiat ja täysin latvasta lahot, vaaralliset ihmiset saavat enemmän julkisuutta kuin ne joille se oikeasti kuuluisi: tutkijoille, ratkaisijoille, tiedemiehille, auttajille, pelastajille ja niille jotka tuottavat kauniita asioita.

    VastaaPoista
  5. Useat mediassa asiaa kommentoineet itse asiassa fanittivat tätä tekijää, eivätkä edes huomanneet niin tekevänsä. Muistan, kuinka joku tutkija sanoi jopa lukeneensa läpi tuon 1500-sivuisen julistuksen muutama päivä tapahtuman jälkeen. Aika hullua! Murhan tekijä siis itse asiassa sai vangittua ihmisten huomion ja vei ihmisiä kuin pässiä narussa, eikä pässi sitä edes huomannut.

    Huomaan, ettet mainitse tekijää nimeltä. Sillä tavoin minäkin olisin mielelläni nähnyt murhan tekijästä uutisoitavan. Kiinnitin huomiota siihen, että murhaajan nimi oli uutisoinnissa hyvin tärkeä. Sen jatkuvassa toistamisessa oli myös jotakin palvonnanomaista. Teko jotenkin unohtui taustalle ja esille jäi sankarin kuva ja myytti.

    Ps. Löysinpäs tänne. :-)

    VastaaPoista
  6. Hyvä että löysit. Sun kautta kiertäen löysin taas uusia juuri sopivasti vinksallaan olevia blogikirjoituksia mitä en ollut huomannut ennen.

    Mutta kyllä kestikin. *naputtaa sormellaan rannekellonsa lasia lonkkanoja-asennossa*

    Mä fanittaisin sua mutku et sä kirjoita enää mitään. Mites ois 1500 nettisivua näin alkajaisiks?

    VastaaPoista

Kyllä sunkin jutut tänne mahtuu, liitty ne sitten kirjoitukseen tai ei, ni anna mennä vaan! :)