perjantai 1. heinäkuuta 2011

Mitäs tuli tehtyä?

Totaalinen kyllästyminen GOGo:n tunneilla käymisen suhteen alkuviikosta. Hyvä että jaksoin puristaa vielä tiistaina itseni BodyJam tunnille, koska siitä jäi aivan mielettömän hyvä fiilis. Olin suunnitellut meneväni vielä ke ja to yhteensä kolmelle tai neljälle tunnille, mutta kun ei kertakaikkiaan huvittanut enää yhtään niin en sitten pakottanut itseäni. Ei se tunnilla olo, (paitsi tuo vihlova polvi, mikä omalla eilisellä tunnilla kyykkyjen kohdalla haittasi välillä niin per...) vaan se lähteminen. Tarvitsen näköjään joihinkin asioihin sellaisen perseellepotkijan tai muun pakon (töihin on pakko mennä) jotta nousen ylös ja lähden. "Kun kerran on kuukausi jäsenyyttä" -pakko toimi tiistaihin asti. Sitten olisi tarvittu joku tönimään mut paikanpäälle. Voi tietysti olla että kauniilla ilmalla oli oma laiskuuttava vaikutuksensa... :)

Keskiviikon vannejameihin ei kuitenkaan kenenkään tarvinnut houkutella. Enkä usko että ikinä tarvitseekaan. Siinä on se jokin.


kesäkesäkesäkesäkesäkesä

Tuntisaldo:

6 BodyJam
6 Venyttely
4 BodyVive
3 Bollywood
3 BodyBalance
3 TerassiTaichi 45'
3 BodyCombat
3 Venyttely 30'
2 Vatsa-Selkä 30'
2 BodyPump
2 ZumbaToning
2 Zumba
2 ClassicPilates
1 Stepmuokkaus
1 Puistokahvakuula
1 Muokkaus
1 LatinoHipHop
1 BodyStep
1 BodyAttack

47 tuntia yhteensä joista 8 kappaletta alle 55 min kestäviä.

BodyJamBodyJamBodyJamBodyJamBodyJamBodyJam

Olenkohan jo hehkuttanut tarpeeksi BodyJam -tuntia? :D Se on kyllä edelleen ehdottomasti lempituntini. Vaikeampi kuin kuntotanssi, muttei kuitenkaan niin vaikea ettei ekasta tunnista saisi jo jotain irti. Kuudennella kerralla liikkeet oli jo niin tuttuja että pystyi oikeasti keskittymään siihen täysillä tekemiseen. Ja siihen ettei polvea vihlonut kertaakaan kun tiesi tehdä jutut omalla tavalla.
Toiseksi viimeisellä kerralla olin eri ohjaajan tunnilla kuin normaalisti ja nyt mun täytyy pikkuisen perua aiempia puheitani siitä miten ohjaaja ei (muka) vaikuta siihen pidänkö tunnista vai en. No, kyllä se vain vaikuttaa jos ohjaaja ei osaa / muista liikkeitä tai koreografiaa. :( Vaikka osan aikaa oli jumpatessa hieman epämääräinen olo ohjaajan muutaman sekoilun vuoksi, niin sympatiat menee silti ohjaajan puolelle koska muistan millainen sisäinen paniikki joillain tunneilla on alkuaikoina ollut siksi että panikoi panikoimisen vuoksi. Ja sitten vasta panikoikin!
Mutta se ohjaaja josta minä ja moni muukin tykkää, se on vähän enemmän kuin sopivasti hullu ja jutut on ihan sairaan tyhmiä. Eli just mun makuun. :) Ainii ja osaa se kyllä tanssiakin. Toinen loisto-ohjaaja olikin sitten lomilla.

Venyttelytunneille (sekä tunnin mittaisille että niille vatsa-selän jälkeen oleville 30 minuutin mittaisille) mun ois ehdottomasti pitänyt mennä vieläkin useammalle. En olisi ollut ehkä ihan niin jumissa. Tajusin (jälleen kerran) venyttelyn tärkeyden vasta puolessa välissä kuukautta. Ei sitä huomaa jos normaalisti työn puolesta venyttelee vähintään kerran viikossa kunnolla, niin luulee että nämä lihaskunnot ja pomppimisethan menee tästä näin vain aina. Mutta kun ne normivenytykset jää pois, eikä kotona venyttele koskaan yhtä hyvin, huomaakin kuinka tärkeitä ne venytykset olis olleet.
Toinen tunti missä ohjaajan teot tekevät tunnista joko miellyttävän tai jotain ihan muuta: ohjaajan ääni, liikkeiden jouhevuus edellisestä seuraavaan siirryttäessä, ilmapiiri, lämpötila, musiikki... Kaikki nämä korostuvat venyttelytunnilla. Jäin tosissani kaipaamaan kesälomalla ollutta ohjaajaa koska tämä ohjaaja tuntui selittävän liikaa, käänteli meitä ylös, istumaan, selinmakuulle ja konttausasentoon omaan makuuni hieman liikaa ja piti ilmastointia sen verran raikkaalla että kahtena kertana jouduin lähtemään pois koska ensin en ollut älynnyt ottaa pitkähihaista mukaan ja toisella kerralla edes se ei riittänyt.
Löysin kyllä myös toisen venyttelyjä pitävän ohjaajan, valitettavasti vasta kuun loppupuolella. Tämän ohjaajan ääni on juuri sellainen: "Ihan sama vaikka lukisit ääneen puhelinluetteloa" -ääni. Joiltain tuo tulee luonnostaan, tosin voihan siihenkin opetella kun tiedostaa omat (ja oman äänenkäyttönsä) hyvät ja huonot puolet.

BodyVive on ihan kiva, leppoisa ja helppo tunti. Kyllästytti jo kolmannella kerralla.

Bollywood ihastutti ja koukutti heti ekasta kerrasta. Hyvin pystyin lintsaamaan niissä liikkeissä missä polvi ois voinut vihloa. Toinen kerta oli edelleen kiva, musiikki vain soi liian lujalla. Kolmantena kertana jäin kaipaamaan niitä vaikeita osia missä tehdään jalka-käsi -kosketuksia sivuille ja eteen vaikeahkon koreografian tahdissa. Kaipasin haastetta, nauruja epäonnistumisille sekä hankalan jutun onnistumisen riemua. Sen sijaan musiikki soi vieläkin lujemmalla (huomasin eräällä jumppaajalla korvatulpat joita jäin suorastaan kadehtimaan) ja liikkeinä sekä musiikkina oli ne samat vanhat. Aivan liikaa toistoa jopa tunninkin aikana. Muuten kuitenkin kaikinpuolin erilainen ja piristävä tunti.

BodyBalance on yksi lempitunneistani. Tämänkertainen ohjelma vain ei ollut ihan niin ihana kuin se olisi voinut olla. Polvi oli joissain liikkeissä koetuksella niin etten mennyt useampaan kertaan tunnille. Kuitenkin aivan ehdoton tunti jos haluaa huoltaa kehoa tuomalla siihen lisää kestävyyttä sekä venyvyyttä. Voi jessus sentään niitä joitain joogamaisia pitoliikkeitä. Yksi sana: tus-kan-hi-ki!

TerassiTaichista en ole oikein varma sopiiko se koko tunnin ajalta liikkeitä tehdessä samaan aikaan ohjattavaksi. Aikoinaan puistossa Taichiopetuksessa ollessani oli todella hyvä että ohjaaja ensin näytti liike kerrallaan mitä teemme ja miten liike pitää tehdä. Nilkkaa, rannetta ja kallistuksia myöden. Siitä sitten lähdimme tekemään liikkeitä peräkkäin (Tai Chi 24-form) ja lopuksi myös musiikin mukaan. Ehkä tunti olisi mieluummin pitänyt pitää niin että yksittäisiä liikkeitä olisi näytetty ilman musiikkiakin. Tämä tunti oli vain matkimista muutamilla, satunnaisilla käskyillä ryyditettynä sen enempää puuttumatta siihen miten jokainen liikkeen sitten tekikään. Silti siitä jäi ihan hyvä fiilis. Ehkä siksi että liikkeet olivat osin tuttuja. Ihan kylmiltään, täysin uutena lajina tämä voisi olla hieman liian vaikeaa niin että väärin tehdessä joko kaikki tuntuu raskaammalta ja vaikeammalta kuin onkaan ja liikkeestä toiseen siirtyminen olisi lähes mahdotonta.

BodyCombat tuntiin lähes rakastuin! Olisin mennyt useammallekin tunnille jos liikkeitä ei olisi ollut niin vaikea tehdä ilman että polvi sanoi aina vastalauseensa. Viimeisellä käymälläni tunnilla sattui jo ihan riittävästi. En kertakaikkiaan halunnut antaa sen haitata, vedin vain kiukulla eteenpäin, mutta se sinetöi samalla sen päätöksen että täällä käynnit oli nyt sitten tässä. On mielestäni aivan turha mennä tuollaiselle tunnille jos puolet tunnista (lähes kaikki potkimiset oikealla jalalla jolloin vasen on tukena tai jos pitää kyykätä) joutuisi joko vain löysäilemään löysääkin löysemmin, tai sitten tekemään jotain ihan muuta. Jokatapauksessa: pidin siitä että sarjat eivät olleet koreografisesti haastavia, mutta jotkin liikkeet sen sijaan olivat. Tasapainoa ja voimaa. Niitä vaadittiin ja molempia sai lisää jos jaksoi tehdä kunnolla. Hemmetin hyvät musat. (Vaikka viimeisimpiä hittibiisejä olivatkin.) Just sopivia tähän tuntiin.

BodyPump ja vatsa-selkä. Perussettiä. En niin välitä, mutta lihaskuntoahan näistä saa huikeat määrät jos jaksaa rutistaa. Kyykyt BodyPump tunnilla painojen kanssa ja kyykyt bosun päällä vatsa-selkä -tunnilla jäi vajaiksi mutta muilta osin, jos en nyt ihan ylittänyt aina itseäni niin ainakin pidin kuntotasoa yllä.

ZumbaToningia Zumbaa tuli myös kokeiltua. Molemmissa aina sama ohjaaja. Edelleenkään en ymmärrä mikä näistä tekee niin hullaannuttavia joidenkin ihmisten mielestä, mutta enhän mäkään nyt sentään ihan vihaa näitä tunteja. :D Hei, nähän on sentään tanssillisia! Huomasin kyllä mikä liike oli selkeästi ohjaajan lempimoovssi. Se löytyi lähes joka biisistä molemmilla tunneilla. Mutta kaippa kaikilla on tällaisia juttuja. Tai sitten virallinen Zumbataho määrää notta pitää käyttää monta kertaa lantioympyrällä itsen ympäri kädet ympyrää ylhäällä -liikettä.

LatinoHipHop oli näistä vaikein. Ekalla ja ainoalla kerralla olin suurimman osan aikaa hukassa. Ohjaaja olisi tietysti voinut selkeästi aina kertoa kun aletaan tekemään sarjaa eikä vain aloittaa, jolloin muutama liike jää alusta tekemättä ja pitää kiriä tai tulla vain mukaan jostain kohtaa, mikä haittaa keskittymistä aika paljonkin. Toinen ja kolmas kerta olisi ehkä ollut hieman helpompia, olettaen että sama koreografia olisi ollut niilläkin kerroilla, mutta valitettavasti tunti oli aina samaan aikaan vannejamien kanssa joten mukavampi seura ja tekeminen vei voiton.

Classic Pilates oli huomattavasti helpompi ja kevyempi kuin muistin. (Eri ohjaaja kuin 1½ vuotta sitten.) Ohjaaja piti todellakin ihan perustunnin missä ei oikein jaksanut tempautua mukaan erikseen hikeä hankkimaan. Eli ei tullut edes hiki kun oli niin kevyt tunti eikä huvittanut erikseen tehdä itsenäisesti töitä sen hien eteen.

Loput tunnit, niistä olen tainnut jo aimmin jotain mainitakin. Kahvakuula tai steppilauta eivät lukeudu lempivälineisiini. Jotta steppitunti olisi mielestäni hyvä, pitää siinä aivan kaiken natsata: hyvä ohjaaja, koreografia haastava muttei liian, mukaansa tempaava musiikki ja vielä jos saa ympättyä kaiken muun lisäksi tanssillisuutta niin voin sulkea silmäni siltä seikalta että mukana on steppilauta. (No eikäku kaikki steppiohjaajat aina sanoo ettei saa tuijata sitä lautaa, kyllä se siellä maassa on. :D Mä lupaan siis jopa sulkea silmäni jos oikeen huipputunnin joku vetää!)
Kahvakuulatunnista mukavan mun makuun saa niillä saaterin sirkustempuilla, mutta niiden kanssa ei välttämättä kannata pitää kamalan painavaa kuulaa, joten jos kuntoilua vähentää ja pelleilyä lisää niin tykkääkö siitä sitten enää kukaan muu kuin minä? Tuskin.

Onneksi vanteella voi aina temppuilla niin kauan että taju lähtee. Hoop Till You Drop!

HoopDanceHoopDanceHoopDanceHoopDanceHoopDanceHoopDance

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kyllä sunkin jutut tänne mahtuu, liitty ne sitten kirjoitukseen tai ei, ni anna mennä vaan! :)