maanantai 11. heinäkuuta 2011

Sateesta huolimatta

José Peña Suazo & Banda Gorda: Una Cosa Que Amarra


Mm. tällä musalla mentiin tänään. (Pienin ruutu minkä sain taiteiltua koska ekan kuvan jälkeen on luvassa pelkkää mustaa.)

Masensi jo pari päivää sitten siinä vaiheessa kun satuin kuulemaan sääennustuksen maanantai-illalle. Hetkittäinen toivonkipini syttyi aamusella ja säilyi tuohon neljään asti kunnes ripsautti ekan kerran. Totaalinen, ultimatemasennus vallitsi pääkopassa tuntia ennen töitä. Sataa tai ei, ei kukaan kuitenkaan tule koska päivällä on jo pikkusen satanut. Ja koska on luvattu vaikka mitä huonoa taivaalta.

Laahustin paikalle. En edes pitänyt kiirettä koska olin ai-van varma ettei ketään tule. Paitsi ne joiden on pakko (koska ovat luvanneet) ja ne joilla on joku ihme sokea piste aivoissa sateen suhteen.

Paikalla oli kaksi-kolme ihmistä.

Ja sitten yhtäkkiä 10... 20... 25... 40 ja risat! Huisia!

Olin ollut niin varma etten saakaan tänään hyppiä ja huitoa ympäriinsä.

Pikkuisen mieliala laski kun uimahalli ei osannut (jälleen kerran) jakaa sähköään vaikka aina on samaan kellonaikaan sama juttu: seinästä pitää saada sähkö ajallaan, mutta kun vihdoin ja viimein vartin myöhässä sitä sähköä tuli ja boomboxi mekkaloi, unohtui aivan kaikki harmitukset. (Sekin miten vielä hetki sitten olin miettinyt miten ihmeessä voin vetää tunnin ilman musaa ja mikkiä... noniin... juoksua, nosta kättä, vaaka, juokse taa, nosta polvea, näytä keskaria uimahallille... Ja miten olin muotoillut jo sopivia lauseita siihen hetkeen kun uimahallin henkilökunta saisi kuulla siitä miten vaikeeta niillä nyt muka taas on antaa sähköä, sen jälkeen siis kun se musiikiton tunti olisi vedetty...)

Mutta ei. En haukkunut. Ens kerralla menen sitten vielä ylimääräisen puolituntisen aiemmin jotta varmistan sen että neljättä kertaa ei enää tule jolloin sähköä ei seinästä saisikaan. Hei oikeesti: voisiko joku nyt jo automaattisesti sieltä uimahallin tyypeistä käydä viimeistään varttia ennen aloitusta painamassa sitä nappia tai vääntämässä vipua että siitä seinästä tulis sitä sähköä mitä on luvattukin? Voisiko? Miksi pitää joka kerta anoa erikseen jo kertaalleen sovittu asia?

Enives, olin ihan fiiliksissä ja se varmaan näkyi naamasta. :D Hangon keksimäisyydestä. Ehkä. Ja se pieni tihku puolen tunnin kohdalla, ei mitään! Tuntui tosi lämpimälle sateelle ja jopa paransi ainakin mun tunnelmaa. Aattelin että hitto, nää ihmiset on täällä silti ja musa soi ja mää hypin ja pompin. Yli 40 ihmistä! JEI!

3 kommenttia:

  1. Jei! Tyttö sinä olet keksi. ;-)

    (Sateen sattuessa huonollakin säällä, sanotaan meillä lähisuvussa, ja niin sitten huomisetkin sukubileet.)

    VastaaPoista
  2. No, menikö sateen sattuessa bileet?

    VastaaPoista
  3. No ei mennyt. Ei tipan tippaa mennyt bileissä. Ihan hyvät kyllä, paremmat kuin pelkäsin.

    VastaaPoista

Kyllä sunkin jutut tänne mahtuu, liitty ne sitten kirjoitukseen tai ei, ni anna mennä vaan! :)