tiistai 6. syyskuuta 2011

Palapelizumba

Sunnuntaina 4.9. tuli käytyä Turtolan Cittarilla hengailemassa. Pullerikinahteessa. (Se ei siis olekaan linja-autokuskin itse keksimä...) Piti osallistua Zumbaan(tee äm), ihan liikunnallisestikin, mutta koska erittäin huonosti nukuttu yö ei antanut kovinkaan hyvää käynnistysapua aamusella, keskityin vain kuvaamiseen. (Eikä siihen nukkumattomuuteen auttanut ollenkaan sekään että Julius hyppi seiskan aikaan tasajalkaa sängylle-alas-sängylle-alas-sängylle-alas... Samalla kun mä keskityin siihen ettei sydän hakkaisi ärsyttävän lujaa ja muljahtelisi niin omituisesti, Julius varmastikin hoki mielessään: "näin-si-tä-ruo-kaa-saa-hop-hop-vaan-trallalallalaa..."


Olin sunnuntai-illalla tietysti jo kohtuuväsynyt ja ajattelin että nyt varmasti nukun sikeästi. Kun kerran näin paljon väsyttääkin. Arvatkaapa nukuinko? Ja paskat. (Mies sanoo että olen viimeaikoina kiroillut enemmän kuin normaalisti. Voi olla. Lähetäämpäs kaikki nyt reippaasti etsimään sille kiroilulle vaikka jotain syytä, niin voidaan sitten korjata mut taas takaisin kiltimmälle tasolle.)


Nukkumisen yrittäminen silloin kun se ei nyt vaan kertakaikkiaan onnistu, on kuin tätä palapeliä kokoisi. Kaikki näyttää aivan samalta ja suorastaan toivottomalta. Yhtä hyvin voi onnistaa siinä mitä yrittää niin ettei yritä yhtään tai niin että on yrittänyt jo monta tuntia putkeen. Onnistuu jos onnistuu, omista tekemisistä tai tekemättömyydestä huolimatta.

No mutta maanantaina kävin tottakai sitten oikein iloisin mielin töihin. Kolme puolitoistatuntista tuntia, eka kympiltä ja viimeinen hikistäkin hikisempi kuntotanssi loppui kasilta. (Tää viimeinen tunti on oikeen erityisen hikinen koska tilan ilmanvaihto on olematon. Tai siis sitä ei ole. Ei vaikka oven avaisi.)

Kotiin tullessa oli siinä ja siinä etten nukahtanut suihkuun. (meessuihkuun, se virkistää... HA!) Edelleen olen sitä mieltä että jos vain mitenkään olisi mahdollista, haluaisin kotiin tultuani tehdä vähintäänkin kolme tärkeintä asiaa heti ja samaan aikaan: suihku, syöminen, nukkuminen.

Viime yön nukuin kuin tukki mutta silti edelleen väsyttää. Johtuu varmaan siitä mitä on valitettavasti esiintynyt viime aikoina lähes joka yö: kun saan unta, näen aina unia mitkä muistan jälkeenpäin. Eikä mitään leppoisia juttuja vaan sekä häiritseviä, ärsyttäviä, ahdistavia että liikunnallisesti niin rasittavia että aamuisin EI VOI muuta kuin herätä lepäämään! Kun on ollut niin pirun aktiivinen yö. Nukkuessa!

Tiiä taas mistä johtuu. Onko alkavaa jotain henkilökohtaista ebola-masennus-uskonpuhdistusta, planeetat väärässä asennossa, epäedullista ilmanpainetta, väärät aivot vai ufojen syytä, mutta kyllä kaikki on taas ihan hiton vinksallaan.

6 kommenttia:

  1. "kiroillut"
    "aivan samalta"
    "Onnistuu jos onnistuu"
    "unia"
    "Tiiä taas mistä johtuu."
    "vinksallaan"

    Vittu tiedän tunteen.

    VastaaPoista
  2. Joo. Sitte jotain ihan muuta.

    Mää tykkään Geddesin Annesta, mutta kyllä toi palapeli on vähän... keltanen. Mutta vautsimpi vau, sulla on palapelialusta, sää oot ihan proo. :-)

    Olematon ilmanvaihto on tuttua, paitsi että suoraan ulos auki olevasta ovesta vetää. Siksiköhän eilenkin sitten vilustuin?

    Suihkuun syömään ja nukkumaan, niinpä. Näin ne perustarpeet menee.

    VastaaPoista
  3. Helpompi toi on tähän asti ollut kuin vaikka palapelit missä on paloja yli 10 000. Tai sitten ne mitkä on tehty tosipalapelisteille: kokonaan valkoinen jolloin palapeli on varmastikin helpompi koota nurinpäin. Sieltä puolelta kun näkee paremmin sen sopiiko joku pala toisen viereen vai ei.

    Ei sillä että olisin kumpaakaan superpalapelien heimoon kuuluvaa kokeillut. Niistä olen vain kuullut. Mutta ehkä se pistää asiat vähän eri mittasuhteeseen.

    En itseasiassa ole mikään palapelien iso ystävä. Niitä EI ole mukava koota. Ne EIVÄT näytä hyviltä seinillä koottuina. Vielä huonommilta näyttää kylläkin kokoomattomina. Seinillä.

    Mutta tän ostin kirppikseltä kun halvalla sain. (Sulo Vilen) Jos, tai kun siitä sitten ehkä puuttuu se yksi pala, kun kerran on käytettynä ostettu, ilmoitan sen varmasti sitten täällä. ISOIN KIRJAIMIN. Vahvikesanoin höystettynä.

    Palapelien kokoaminen ei ole yhtään rentouttavaa eikä kivaa. Se on yh-tä tus-kaa.

    VastaaPoista
  4. Hyvä, et miä löysin sun plokista diaknoosin mikä mua(kin) vaivaa: ebola-masennus-uskonpuhd jne.
    Olo on ku ois, mut ei ookkaan, wat is tis miinink?

    VastaaPoista
  5. Ois vähän sitä sun tätä, vaikkei välttämättä oo oikeestaan sitäkään.

    Ja kaikkein pahin mitä tässä tilanteessa voi tehdä, on mennä lueskelemaan lääkärikirjaa tai googlettaa oireensa nettiin.

    Joo, mullon toi... ja toi... ja toi... ja toikin mulla on!

    VastaaPoista

Kyllä sunkin jutut tänne mahtuu, liitty ne sitten kirjoitukseen tai ei, ni anna mennä vaan! :)