On kyllä mukavaa kun tullaan torumaan jo ennen tuuraustunnin alkua ja kolmannen kappaleen kohdalla todetaan kuinka äärettömän pielessä nyt kaikki vain voi olla. Siinä vaiheessa sitä jää miettimään että se apokalyptinen maailmanloppu ei ois ollenkaan huono vaihtoehto nyt tässä kohtaa.
Mut ei sitä tullut. Tänäänkään. Sitä ootellessa toistin sen saman mantran mitä aina ennenkin: "Tee omalla tahdilla, kuuntele omaa kehoa, tee isommat liikkeet ja nopeammin jos haluat hikeä, jos taas haluat kevyempää, pienennä liikerataa ja askelta sekä hidasta tempoa." "Kiitos ja hyvää viikonjatkoa."
Hyvää ystävänpäivää.
Aini. Nää mun polvet. :( Ei hyvät.
Ystävä, päivää.
VastaaPoistaPäivää ystävä! :)
VastaaPoistaEhkä näin sinut tänään. Odotitte bussia.
VastaaPoistaEeeeeettekä nähny. :D
PoistaNo jos kuitenki näit ni minkä väriset housut mulla oli?
Itseasiassa mä olen sitä mieltä että jonkun ulkona salaa näkemisen kanssa pitäis olla sama juttu kun vaikka kaksosilla.
Mitä? Eikö avautunut. Joudunko mä selittämään?
Noh.
Jos joku on niin onnellinen että on syntynyt kaksoseksi niin lain pitäis velvottaa siihen että sillä on kokoajan nimilappu rintamuksessa missä lukee: "En kuitenkaan ole se jonka tunnet vaan olen se toinen koska olen identtinen kaksonen joten älä hämäänny, kävele vain pois äläkä moikkaa jos en moikkaa ensin sinua." Sitä sitten laajennettais asuinkumppanien / puolisoiden suhteen (kun kerran sukunimistä ei voi nykyisin päätellä enää mitään), eli: "Puolisoni on Matti Mallikansalainen vaikka oma sukunimeni onkin Maija Mallikortti, saatat tuntea meidät molemmat jostain muttet tiennyt että asumme yhdessä." Tajuuks?
Sitten... (kestä vielä hetki...)
Tätä laajennettaisi vielä niin että kun tunnistaa / luulee tunnistavansa tuolla ulkona jonkun, pitää painaa nappia mikä saisi tunnistajan päässä olevan päähineen punaisen vilkkuvalon vilkkumaan & pitämään hälytysääntä. Tällöin ei tarvitsisi mennä "nolaamaan" itseään kenenkään tuntemattoman eteen sanoakseen: "Anteeksi, en ole aivan varma tunnemmeko toisemme mutta luulisin että tunnistan sinut sitä ja sitä kautta, sinäkö se oot?" Ja jos jostain syystä vilkkuvalopäähine on jäänyt kotiin, voi sen myös korvata mutkittelukävelyllä, sivuille laitetuilla käsillä jotka liikehtivät lainemaisesti sekä pitämällä kovaa selkeästi erottuvaa "UUUUUUIIIIIIUUUUUUIIIII" -ääntä. Näin vältettäisi kaikenlaiset: "mä näinkin sut mut sä et nähny mua!" -tilanteet.
Tää vois sitte olla lakisääteistä.
:D
Bussipysäkillä Stockmannia vastapäätä kello __.__.
PoistaNäinkö vaiko enkö?
PoistaEi voi millään muistaa niin kauas menneisyyteen. :)
PoistaSinä senkin rontti! :-D
VastaaPoistaAsettaudut tuolla tavalla nähtäväksi (ehkä) ja sitten et edes tiedä olleesi paikalla. ;-)
En minä niitä housuja nähnyt, mutta minusta sinuksi oletetulla oli veikeät moniraidalliset sukat. (Tässä kohtaa tämä homma joko menee metsäään tai kuuluu *ding* .)
Eikäkö...
PoistaEmmä voi muistaa mitä sä näit. Normaalisti tietysti tiedän aivan kaiken mitä toiset ihmiset ajattelevat, mutta tässä tapauksessa muisti on vain deletoinut tiedon kysymättä multa mitään.
*ding* *ding *dong* *klang*
*ding* *plong* :-)
PoistaEnsi kerralla tiedän, että sinä olet sinä.
Hyvä. Mutta mistä minä tiedän että minä olen minä?
PoistaJos minä kerron? Tai sitten pitäisi olla joku lakisääteinen tunnistuskoodi.
PoistaMä edelleen äänestäisin niitä vilkkuvaloja ja omituista kävelyä.
PoistaKyllä tästä jotain voisi kehitellä.
PoistaToinen voisi esimerkiksi jäädä tuijaamaan, nostaa toisen kätensä pään korkeudelle, ja sanoa koodisanan "moi". Ensimmäinen voisi sitten vastata tuijaukseen, nostaa ensimmäisen kätensä pään korkeudelle, ja toistaa sen tunnistamansa salaisen koodisanan. Jompi kumpi voisi sitten jatkaa kysymällä, oletko Matti Mallikansalainen / Maija Mallikortti, ja sen jälkeen voitaisi jatkaa siitä asianmukaisin puhe-elein ja toimin.