perjantai 30. kesäkuuta 2017

Pieni ihme

CC BY-SA gallery.insaneworks.fi

Twitter on kyllä mun kaltaiselle kirjoittajalle pieni ihme. Sama kuin entisaikojen tekstiviestit. Omasta sanomasta pitää löytää se oleellinen, eikä saa jaaritella. Eikä myöskään saa unohtaa sanoja ja siitä syystä keksiä niille kiertoilmaisuja.

Ajattelin aktivoitua taas blogikirjoittamisen puolella. On tämä kuitenkin kohtuullisen hauskaa. Kun ei näitä omia ajatuksia pysty vakavalla naamalla kuuntelemaan, niin perusoletus on tietysti silloin se että haluaa jakaa ne muillekin, jotta muutkin vois hihitellä tyhmille jutuille. Pitää vain yrittää pitää asiat hieman yksinkertaisempina ja tiiviimpinä.

Säilytän edelleen myös tämän 40+ vuotiaan elämäänsä kyllästyneen ja hemmetin vihaisen sekä kettuuntuneen akan tyylin. Sama tyyli on ollut jo teinistä lähtien. Koska sekin on mun mielestäni hauskaa. Yhden luonteenpiirteeni korostamista. Tyylilaji, minkä haluan jakaa juuri tänne. Jotta maailma ei olisi ihan niin hattarainen. Pessimismiä ja ironiaa siis luvassa. Koitan harjaantua siinä edes keskitasoiseksi.

After all, olen positiivisin ihminen jonka tiedän. Pelkkää aurinkoa ja ylitsevuotavaa positiivisuutta. Joka päivä.

En tosin tunne montaakaan ihmistä. Häviävän vähän koko maailman ihmisistä. Niinkuin me kaikki.

Pienen hetken mietin myös josko pitäisi deletoida vanhoja tekstejä. Sellaisia vuodatustekstejä joissa olen oikeasti ollut vihainen. Mutta sitten päätin että kyllä sitä tosinaisen täytyy osata seistä sanojensa takana loppuun asti. Tai sitten käyttää itseään esimerkkinä siitä miten on niin helppo käskeä käyttäytymään kärsivällisesti ja ymmärtävästi toisten virheitä kohtaan, kuin oikeasti toimia niin.

Kyllä mä useimmiten kuitenkin olen oikein zen.

Tai sitten siivoilen vanhoja tekstejä pikkuhiljaa pois. Jos siltä tuntuu. Aina uuden blogitekstin myötä hautaan yhden vanhimmista. Loistava ajatus itseasiassa.

P.S. Ootteko koskaan miettineet kuinka paljon koko maailmassa on käytetty kovalevytilaa, luonnonvaroja, energiaa, aikaa, vaivaa ja rahaa siihen että 10 miljoonaa ja vähän vielä päälle voi jakaa aatoksiaan, omaa elämäänsä, mitä on tänään syönyt, kissavideoita, kukkakuvia, mitä puin tänään päälleni, kehuskeluja, katkeruutta, rakkautta, huolia ja kaiken maailman tarinoita sekä pohdintaa? Niinkuin tämäkin teksti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kyllä sunkin jutut tänne mahtuu, liitty ne sitten kirjoitukseen tai ei, ni anna mennä vaan! :)