tiistai 20. helmikuuta 2018

Voisinko tällä kertaa olla kasvosokea?

CC BY-SA gallery.insaneworks.fi

Pyysin lähes tuntemattomalta ihmiseltä pientä palvelusta. Tai ainakin minusta se tuntui pieneltä. Ja onhan se edelleen mun mielestä pieni palvelus.

"Oletko paikalla siihen siihen aikaan kun tulen tänne uudestaan ja voinko jättää nämä tähän, jos et ole paikalla, laita ne vain huoneesi ulkopuolelle niin saan ne sitten siitä kun tulen?"

Siinä pääpiirteissään koko pyyntö ja olin valmis sanomaan että voin kyllä kysyä muiltakin, kyllähän täällä näitä työhuoneita riittää. Mutta ei tarvinnut kysyä. Asia sopi.

Kiire paikasta toiseen, nopeasti vähän välipalaa ym. välineiden vaihtoa. Näitä välijuttuja hosuessa kävi kuitenkin mielessä että jos sen henkilön mielestä minä pyyntöineni olinkin tosi ärsyttävä ja koko juttu aiheuttaa tuolle pienen palveluksen minulle tekevälle henkilölle ihan liikaa päänvaivaa.

Päätin ostaa ärrältä pikkupussin Fisherman's Friendejä ja Da Capo patukan, kuristaa ne yhteen narulla ja pistää mukaan lapun: "Kiitos tavaroiden säilytyksestä."

Mutta hetkinen. Muistanko mä minkä näköiseltä ihmiseltä pyysin palvelusta? Tottakai muistan, olenhan mä nähnyt sen monta kertaa istumassa työhuoneessaan. Keski-ikäinen mies, tummasankaiset silmälasit, lyhyt tukka, istuma-asennosta päätellen ehkä pitkähkö.

Menin takaisin ja tavarat oli laitettu oven ulkopuolelle kuten oli sovittu. Tavoitin jopa palveluksen tehneen miehen vielä käytävästä, juttelemassa oven ulkopuolella kollegoilleen. Ojensin lahjuksen ja kiitin kauniisti.

Mies vastaanotti lahjuksen, mutta ei silti tiennyt mistään mitään.
"Jaa, kiitos kiitos vaan. Mutta eikö nämä kuuluisi jaettavaksi koko ryhmälle?"
"Ei kun sulle tietysti kiitos palveluksesta."

Hetki siinä ihmeteltiin kunnes huomasin että silmälasipäisen miehen viereen oli ilmestynyt toinen tummilla sangoilla varustettu, silmälasipäinen, lyhyttukkainen mies.

Tässä kohtaa älysin sanoa että annoinkohan lahjuksen kuitenkin väärälle henkilölle ja keventääkseni tukalaa oloani kysyin vielä että ettehän vain ole kaksoset?

Noh. Toki kaikki tummasankaisia silmälaseja käyttävät, lyhyttukkaiset, keski-ikäiset miehet ovat vähintäänkin sukua toisilleen, ehkä jopa kaksosia. Tai sitten ei.

Ei niiden kuitenkaan tarvitsisi työskennellä samassa työpaikassa, samalla osastolla, parin oven päässä toisistaan. Ja toiselta niistä voisi kieltää pyörimisen siellä missä minä kuljen jos minulla on asiaa sille toiselle. Tai toinen niistä olisi voinut olla pitkätukkahevari. Tai nainen. Tai lyhytkasvuinen. Silloin tällaisella pösilölläkin olisi jokin pienen pieni mahdollisuus erottaa ihmiset toisistaan.

Toisinaan sitä toivoo että pystyisi selittämään asioita vaikkapa kasvosokeudella. Voisinko mä päättää että olen kasvosokea silloin kun se sopii ja silloin kun kaipaa eniten ymmärrystä ihmisiltä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kyllä sunkin jutut tänne mahtuu, liitty ne sitten kirjoitukseen tai ei, ni anna mennä vaan! :)